Näitä kahta kuljettiminauhavariaatiota yhdistetään usein teollisissa yhteyksissä, mutta niillä on erilaiset toiminnalliset painopisteet. Kuumuutta kestävä kuljettiminauha on suunniteltu kestämään pitkäaikaista altistumista erittäin kuumille materiaaleille (esimerkiksi sintrattu rautamalmi, kuuma klinkkeri lämpötiloissa jopa 180°C–250°C). Sen peitekerrokset valmistetaan tyypillisesti erityisistä yhdisteistä, kuten EPDM:stä (etyyli-propyleeni-dieeni-moneemeri), jotka kestävät halkeilua, kovettumista ja hiiliytymistä. Lämpöä kestävä kuljettiminauha puolestaan keskittyy fyysisen stabiiliuden ylläpitoon jatkuvissa, kohtalaisissa korkeissa lämpötiloissa (tyypillisesti enintään 120°C), estäen peitekerroksen ennenaikaista vanhenemista ja kimmoisuuden menetystä. Molempia käytetään ratkaisevassa asemassa sovelluksissa, kuten hiilen kuljetuksessa voimalaitoksille tai materiaalien siirrossa sintraustehdasten sisällä.